kosteusriskit betonirakenteissa

Työmaan kosteudenhallintatoimenpiteisiin liittyy oleellisesti kosteusteknisesti kriittisten rakenteiden toteutus niin, että kosteuden aiheuttamat vauriot rakentamisen ja rakennuksen käytön aikana voidaan välttää. Riskejä arvioidaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa (mm. kosteudenhallintaselvityksen laadinnan yhteydessä), mutta niitä tulee arvioida myös työmaan kosteudenhallintasuunnitelmaa tehdessä, jolloin sovitaan myös vastatoimenpiteistä niiden minimoimiseksi. Tavoitteena on tehdä yksityiskohtaiset suunnitelmat riskikohtien toteuttamisesta. Lähtöaineistona käytetään mm. rakennesuunnitelmia sekä kosteudenhallintaselvitystä, johon riskejä on jo hankeen aikaisemmissa vaiheissa kirjattu.

Betonirakenteisiin kohdistuu sekä rakentamisen että rakennuksen käytön aika useita eri kosteuslähteitä, jotka rakennuksen suunnittelun ja toteutuksen aikana tulee ottaa huomioon. Näitä ovat mm. vesi-, lumi- ja räntäsade, maaperän kosteus, betonin valmistamiseen käytetty vesi, ulko- ja sisäilman kosteus sekä käyttövesi. Rakennusaikana tulee kiinnittää erityistä huomioita sellaisten betonirakenteiden kastumisen estämiseen/kuivumiskykyyn, jotka tulevat olemaan kosketuksissa kosteusherkkien materiaalien kanssa. Tällaisia ovat mm. päällystettävät betonilattiat.

Seuraavassa on esitetty tyypillisimpiä betonirakentamiseen liittyviä rakenteita, joihin toteuttamiseen liittyy kosteusriski, sekä toimenpide-ehdotuksia näiden riskien välttämiseksi.

 

Maanvarainen alapohja

Maanvaraisten alapohjien suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huolehtia siitä, ettei maaperästä siirry rakenteeseen haitallisissa määrin kosteutta. Ensiarvoisen tärkeää on estää veden kapillaarinen nousu riittävällä kapillaarikatkokerroksella. Lisäksi tulee varmistaa, että rakenteen liitokset ovat tiiviitä, ettei maaperästä pääse kulkeutumaan sisätiloihin radonia, mikrobeja tai niiden aineenvaihduntatuotteita.

Maanvaraisissa alapohjissa tulee ottaa huomioon, että maaperästä siirtyy rakenteeseen päin aina myös jonkin verran kosteutta diffuusiolla. Ongelmia voi syntyä erityisesti, jos rakenne päällystetään vesihöyrytiiviillä materiaalilla. Mitä tiiviimpi päällystemateriaali on, sitä hitaammin se läpäisee maaperästä rakenteeseen kulkeutunutta kosteutta. Jos päällystemateriaalin vesihöyrynläpäisevyys on pienempi kuin kosteusvirta rakenteen läpi, voi kosteus päällyste- ja pinnoitemateriaaleissa nousta kriittisen korkeaksi.  Kosteusvirtaa voidaan hidastaa käyttämällä tiivistä betonia, jonka vesi-sementtisuhde on alhainen, sekä varmistamalla riittävällä lämmöneristyskerroksella, että maaperän lämpötila ja siten vesihöyrynosapaine pysyy alhaisena.

Maanvaraisissa alapohjissa ongelmia voi myös aiheuttaa betonin rakennusaikainen kosteus, sillä rakenne kuivuu pääosin vain yhteen suuntaan (sisätilaan päin), jolloin sen kuivuminen on yleensä huomattavasti hitaampaa kuin jos rakenne kuivuisi myös alaspäin. Tiiviiden lattianpäällysteiden yhteydessä käytettävien kiinnitysliimojen ja itse päällysteen tulee kestää hyvin kosteutta.

Maanvastaisten alapohjien kosteustekninen toimivuus varmistetaan

  • rakenteen tiiveydellä
  • rakennuspohjan kuivattamisella ja kuivana pitämisellä sekä
  • alapohjarakenteiden oikeaoppisella suunnittelulla ja toteuttamisella.

Maanvastaisen alapohjan yläpinnan tulee olla vähintään 0,3 metriä maanpinnan yläpuolella. Mikäli maanvastaisen lattian yläpinta on alempana (esimerkiksi kokonaan maanpinnan alapuolella olevien tilojen tapauksessa), suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota rakenteen kosteustekniseen toimivuuteen. Tällöin hulevesien siirtyminen rakenteisiin estetään salaojituksella, pintavesien poisjohtamisella sekä perusmuurin vedeneristyksellä.

Alapohja pysyy tiiviinä, kun rakenteissa ei tapahdu painumien ja routimisen aiheuttamia muodonmuutoksia. Lämmöneristekerrosten ja samalla lattioiden painuminen voi johtaa vedeneristysten ja radontiivistysten pettämiseen sekä vaurioittaa eristetilassa kulkevia putkistoja. Painuminen tapahtuu vuosien kuluessa, jolloin ongelmat ilmenevät viiveellä. Muodonmuutoksia voi tapahtua myös betonin kuivuessa. Kantavissa alapohjissa kaikki eristekerrokset tulee kiinnittää mekaanisesti laattaan. Eristekerrosten väliin ei saa muodostua rakoja maaperän myöhemmin tapahtuvan painumisen vuoksi.

Lue lisää Kosteudenhallinta.fi sivustolta
 

 

Ryömintätilainen alapohja

Ryömintätilaisen eli tuulettuvan alapohjan kosteusriskejä ovat mm.

  • Epäpuhtauksien kulkeutuminen sisäilmaan (homeet, mikrobit, radon). Riski torjutaan tiiviillä rakenteella (läpiviennit, liitokset, ehjät eristeet ilmasulut, betonirakenteet)
  • Ryömintätilaan kertyy vettä. Riski torjutaan ottamalla huomioon sade- ja pohjavesien hallinta
  • Ryömintätilan ilman liiallinen kosteus. Riski torjutaan ottamalla huomioon tuuletus sekä maaperän eristys
  • Rakenteen liian aikainen päällystäminen. Riski torjutaan huolehtimalla rakenteen riittävästä kuivattamisesta, mikä varmistetaan kosteusmittauksin
  • Sokkeliin valuvat sadevedet. Riski torjutaan varmistamalla, että sokkeleiden vedenpoistoreiät ovat avoimet.

Jos ryömintätilan tuuletus ei ole riittävä suhteessa kosteustuottoon, tilan korkea kosteuspitoisuus voi aiheuttaa esimerkiksi putkien kannakkeiden ruostumisen ja mahdollisten tilaan jääneiden muottilautojen ym. orgaanisten jätteiden mikrobivaurioitumisen. Rakennuksen sisätiloissa on yleensä alipaine ryömintätilaan nähden, jolloin ryömintätilasta voi siirtyä mikrobeja sisäilmaan, jos rakenteen tiiviyteen ei ole kiinnitetty erityistä huomiota.

Yleisiä virheitä ryömintätilan tuuletuksessa ovat väärin mitoitetut tuuletusaukot, tuuletuksen estyminen tilaa jakavien rakenneosien vuoksi, ryömintätilan pohjan virheellinen korkeusasema tai koneellisen tuuletuksen toimimattomuus.  

Ryömintätilan pohjan tulee olla puhdas. Maaperän liiallinen kosteudentuotto ryömintätilaan on ehkäistävä riittävän ryömintätilan pohjalle tehtävän kapillaarikatkon sekä lämmöneristyksen avulla. Ryömintätilan pohjan ja rakennusta ympäröivän maanpinnan riittävien kallistusten, ryömintätilan pohjan oikean korkeusaseman, sade- ja sulamisvesien poistojärjestelmän sekä salaojituksen avulla voidaan pienentää rakennuksen ulkopuolelta tulevaa kosteusrasitusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ylärinteen puolelta sekä maan- että mahdollista kallionpintaa pitkien valuvien vesien poisjohtamiseen. Ryömintätilassa käytettävien materiaalinen tulee olla kosteutta kestäviä. Kaikki orgaaninen jäte tulee myös poistaa.

Lämmöneristys tulee sijoittaa kokonaan tai pääosin betonilaatan alle. Tällöin tulee varmistaa, ettei alapohjan ja ulkoseinän liitokseen synny kylmäsiltoja. Lattialämmitystä käytettäessä pintalaatta erotetaan alapuolisesta kantavasta laatasta lämmöneristeellä.


Kellarin maanvaraiset seinät

Kellarin seinien kosteusriskikohtia ovat muun muassa

  • kosteuden tiivistyminen rakenteisiin
  • vajovedet niin rakennus- kuin käytönaikana
  • rakenteen ilmatiiviys
  • sokkeliin valuvat sadevedet ja vedenpoistoreikien tukkeutuminen
  • rakenteen pinnoittaminen kostean alustan päälle.

Kosteuden tiivistyminen rakenteisiin pyritään estämään asentamalla lämmöneristys rakenteen ulkopintaan. Vedeneristys  tulee laittaa seinän ulkopintaan lämmöneristeen alle. Vedeneristyksenä käytetään yleensä kermieristystä. Perusmuurilevyä voidaan käyttää, jos seinä ei altistu vedenpaineelle ja rakennuspohjan kuivatus on varmistuttu salaojituksella. Vedeneristys nostetaan vähintään 300 mm maanpinnan yläpuolelle ja ulotetaan anturan ulkopintaan asti. Vedeneristyksen kunto tulee tarkistaa ennen lämmöneristeiden asentamista.

Seinän vieressä tulee käyttää hyvin vettä läpäisevää salaojakerrosta. Perusmaan kallistusten ja salaojien tulee olla suunniteltu ja toteutettu oikein. Riittävät kaadot ja salaojistusmateriaalin laatu tulee varmistaa. Veden imeytyminen maanpinnalta estetään käyttämällä esimerkiksi tiivistä maalajia.  

Kellarin seinän läpi ei tule tehdä läpivientejä. Jos kuitenkin läpivientejä tehdään, tulee niissä käyttää läpivientitiivisteitä.

Sokkelin vedenpoistoreikiä ei saa tukkia vedeneristyksellä. Rakennusvaiheessa tulee huolehtia siitä, että sokkelirakenteisiin ei pääse kosteutta. Sokkeli tulee tarkastaa ennen täyttöä.

Rakennettaessa märkätila kellariin, tulee huolehtia siitä, että seinärakenne pystyy kuivumaan. Kellarin sisäseinissä ei saa käyttää vesihöyrytiiviitä materiaaleja. Muidenkin materiaalien tulee olla kosteudenkestäviä. Kellarin ilmanvaihdon tulee olla riittävä, jotta seinästä haihtuva kosteus saada poistettua.

Paikalla valetut välipohjat

Paikalla valetuissa välipohjissa suurimpana kosteusriskinä on rakenteiden puutteellinen kuivuminen ennen lattiapäällystemateriaalinen asentamista, minkä seurauksena lattiarakenteeseen voi syntyä kosteusvaurio.   

Paikalla valettujen välipohjien kuivumista voidaan edistää tekemällä välipohjasta kerralla mahdollisimman tiivis ja huolehtimalla vedenpoistosta. Tällöin välipohja suojaa alempia rakenteita kosteudelta ja rakenteiden kuivattaminen voidaan aloittaa. Tiiveyden kannalta on tärkeää huolehtia saumojen huolellisesta toteutuksesta ja läpivientien tulppauksesta. Tiiviin holvin saavuttamista edistää esivalmistettujen LVIS-läpimeno-osien käyttö. 

Välipohjalle satanut vesi ja lumi tulee pyrkiä poistamaan ensisijaisesti mekaanisesti (lumikolat, lastat, vesi-imurit). Tärkeää on estää kosteuden siirtyminen välipohjilta alempiin kerroksiin ja esimerkiksi ulkoseinien eristetilaan. Välipohjalle satanut vesi on johdettava hallitusti pois holvilta rakentamalla väliaikaisia vedenpoistoreittejä, jotka on johdettu viemäreihin tai lattiakaivoihin. Mikäli veden poisjohtamiseen käytetään rakennuksen omaa viemäröintiä, on viemärijärjestelmän tukkeutuminen ja vahingollisten aineiden ja kappaleiden kulkeutuminen viemärijärjestelmään estettävä.

Rakenteen tulee olla riittävän kuiva ennen päällystys- tai pinnoitustyöhön ryhtymistä. Kuivattamiseen vaadittava aika ja olosuhteet tulee määrittää etukäteen. Riittävä kuivuminen varmistetaan kosteusmittauksin.

Elementtivälipohjat

Elementtivälipohjarakenteiden kosteudenhallinnassa on tärkeää estää kosteuden valuminen välipohjan päältä alempiin rakenteisiin. Välipohja suojaa alempia rakenteita kosteudelta, mikäli välipohja on tiivis ja vedenpoistosta on huolehdittu. Ontelolaattavälipohjien tiiviys edellyttää saumavalujen huolellista tekemistä heti, kun se on mahdollista, sekä läpivientien tulppausta.

Elementtien kastumista tulee yrittää minimoida, sillä kastuminen hidastaa rakenteen kokonaiskuivumisaikaa merkittävästi.

Elementtivälipohjissa kosteuden kannalta kriittisiä kohtia ovat erityisesti

  • kohdat, joihin tulee muita kohtia paksumpi paikallavalu (esim. märkätilojen kololaatat, reunavalut)
  • ontelolaatan onteloihin ja muihin koloihin jäänyt vesi
  • laatalta seinärakenteeseen valuva vesi.

Elementtivälipohjissa on usein erikokoisia kohtia, joihin tulee muita täyttövalu tai muita kohtia paksumpi pintavalu. Näiden kohtien kuivuminen on usein muuta rakennetta hitaampaa, mikä tulee rakenteiden kuivatusta suunniteltaessa ottaa huomioon. Näissä kohdissa rakenteen kuivumista voidaan nopeuttaa esim. valuun asennetuilla lämmityslangoilla sekä valamalla kohdat nopeammin kuivuvalla betonilla.

Työmaalla on huolehdittava rakennusaikana onteloihin kertyvän veden poistosta ja estää jäätymisvaurioiden syntyminen. Ontelolaattavälipohjissa tulee tarkistaa, että onteloissa on vedenpoistoreiät ja että ne eivät tukkeudu. Ontelolaatan molempiin päihin porataan tehtaalla vesireiät Ø 12...14 mm. Ne tehdään alapintaan noin 500...1500 mm laatan päästä. Onteloiden vedenpoistoreiät tulee tarkistaa ja tarvittaessa avata mahdollisimman nopeasti laattojen saumaamisen jälkeen välipohjarakenteen kuivumisen jouduttamiseksi ja jäätymisvaurioiden välttämiseksi. Tehtaalla poratut reiät voivat tukkeutua työmaalla, poraus voi epäonnistua tai purseet voivat tukkia vesireiät. Tarvittaessa reiät porataan työmaalla uudestaan auki. Lisäksi lisäreikiä voidaan porata paikkoihin, joihin arvellaan voivan kertyvän vettä. Reikien aukiolo tulee tarkistaa mahdollisimman nopeasti ontelolaattojen asennuksen jälkeen. Lisäreikien paikkoja ovat mm. kantavan ulkoseinän vierusta, parvekelaatan kiinnityspaikan läheisyys, onteloiden leikkaus- ja läpivientikohdat. Rakenteiden kuivumista voidaan tehostaa puhaltamalla ontelotiloihin lämmintä ja kuivaa ilmaa sekä imemällä toisesta kohdasta kosteaa ilmaa pois.

Ontelolaattojen kaarevuudesta johtuen vesi kerääntyy kantaville seinille. Veden siirtyminen seinän eristetilaan on estettävä. Seinäelementtien eristetilan suojaus ei pelkästään riitä. Seinäelementin korkeusasema olisi hyvä suunnitella 10...20 mm välipohjaa korkeammalle. Veden kulkua reuna-alueella voidaan rajoittaa sauman muotoilulla.

kerrokselliset lattiarakenteet

Kerroksellisissa lattiarakenteissa kuten esimerkiksi askeläänieristetyissä eli ns. kelluvissa lattioissa sekä väestösuojan (vss) kattorakenteissa voi syntyä kosteusongelmia, jos välitilaan (eristetilaan) jää tai pääsee rakentamisen tai rakennuksen käytön aikana kosteutta tai betonirakenteet jäävät kosteiksi. Kosteus voi aiheuttaa välitilassa mikrobivaurioita varsinkin, jos tilassa on kosteudelle herkkiä materiaaleja. Kosteus voi myös aiheuttaa pintalaatan käyristymisen, jalkalistojen ja seinärakenteiden mikrobivaurioitumisen sekä pintamateriaalien vaurioitumisen.

Rakennusaikana tulee kiinnittää erityistä huomioita työjärjestykseen. Välikerrosta ja pintavalua ei tule tehdä ennen kuin on varmistuttu siitä, että rakenteeseen ei pääse enää mistään lisää kosteutta. Lisäksi ennen väli- ja pintakerroksen tekoa tulee varmistaa, että kantava betonirakenne on pinnaltaan kuiva (suositus <90% RH, 10...20 mm syvyydellä) ja puhdas. Välitilaan ei saa jäädä mitään orgaanista materiaalia kuten sahanpurua tai paperia. Myös askeläänieristeen tai vss:n rakenteessa käytettävän kevytsoran tai sepelin tulee olla asennusvaiheessa kuivia. Pintavalun alla ei tule käyttää orgaanisesta materiaalista tehtyä valupaperia vaan se tulee korvata esimerkiksi kosteutta kestävällä suodatinkankaalla tai vastaavalla. Lisäksi on syytä välttää putkien vientiä välitilassa mahdollisten putkirikkojen vuoksi.

Erityisesti väestösuojan kattorakenteen kantavan massiivilaatan kuivumisen ajaksi on suositeltavaa järjestään välikerrokseen kosteuden poistamiseksi tuuletus/imu. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi asentamalla välikerrokseen reiällisiä salaojaputkia, joiden kautta vesihöyryä voidaan imeä pois. Putkisto pitää suunnitella siten, että välitila pysty­tään sen avulla kuivaamaan kauttaaltaan. Salaojaputket voidaan pitää käytettävissä myös myöhemmin. Joissakin tapauksissa niiden päihin on asennettu venttiilit, joiden kautta välikerroksen tuuletus voidaan tarvittaessa tehdä myöhemminkin.

 

Betonisandwich-ulkoseinät

Betonisandwich-ulkoseinärakenteen kosteuden kannalta kriittisiä kohtia ovat 

  • vialliset tai puutteelliset elementtisaumaukset
  • rakenteen puutteellinen tuulettuminen
  • ikkunoiden ja muiden läpivientien sisäpuoliset tiivistykset
  • vuotovesien puutteellinen poistumismahdollisuus vaakasuuntaisista liitoksista.

Mineraalivillaeristetyissä rakenteissa tulee olla tuuletusurat eristekerroksen ulkopinnassa rakenteen kuivumisen varmistamiseksi. Ilman vaihtuminen tuuletusurissa tulee varmistaa elementtien ylä- ja alareunoissa olevien kokoojakanavien ja elementtien saumoihin jätettävien korvausilma-aukkojen avulla. Rakenne kuivuu suurilta osin sisätiloihin päin riippuen lämmöneristeen vesihöyrynvastuksesta. Tämä on tarvittaessa huomioitava sisäpintojen pinnoitusajankohtaa suunniteltaessa. Eristepaksuuksien kasvaessa rakenteiden kuivuminen hidastuu. Solumuovieristettä käytettäessä tulee ottaa huomioon, että seinärakenteen betonin kuivuminen ulospäin hidastuu. Tällöin ongelmia voi syntyä, jos rakenteen sisäpinta pinnoitetaan tiiviillä materiaalilla eikä rakenteen kuivumiseen ole varattu riittäväsi aikaa.

Rakennusaikana on huolehdittava siitä, että mineraalivillalla eristettyihin rakenteisiin ei pääse valumaan vettä esimerkiksi holvilta tai ontelolaattojen onteloista. Lisäksi eritysesti asennusvaiheessa tulee estää mahdollisen tuuletusvälien ja –urien tukkeutuminen.

Seinärakenteen tiiviys riippuu erityisesti elementtien välisistä liitoksista sekä läpivientiaukkojen tiivistyksestä. Saumat tehdään juotosvaluilla ja joustavien elastisten saumojen avulla. Saumavalujen onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää rakenteen ilmatiiveyden ja koko rakennuksen energiankulutuksen kannalta.

kevytsoraeristetyt Yläpohjat

Kevytsoraeristettyjä bitumikermikaton rakenteeseen päässyt vesi poistuu kevytsoraeristetystä katosta hitaasti, joten rakentamisen aikainen kosteudenhallinta ja sadevedeltä suojautuminen on tärkeää. Vaikka kevytsora on hyvin kosteutta kestävää ja sitovaa eikä siten vaurioidu kosteuden vaikutuksesta, voi kevytsorakerroksessa olla puusta ja vanerista tehtyjä tukirakenteita, joiden kosteuskestävyys on oleellisesti heikompi. Tämä tulee ottaa erityisesti huomioon rakennusaikaisessa sääsuojauksessa.

Lämmöneristeiden asennus on suositeltavaa tehdä tilapäissuojien alla. Taivasalla tehtävä kattotyö on suunniteltava siten, että lämmöneristeet ehditään peittämään sateen sattuessa tilapäissuojilla ja vesikate ehditään asentamaan ennen työpäivän päättymistä. Veden kulkeutuminen valmiilta kattopinnalta keskeneräiseen kattorakenteeseen ja lämmöneristeisiin on estettävä.

Kevytsorakerroksen alapuolella olevien ontelolaattojen yläpintaan tulee asentaa yhtenäinen bitumikermi ilman- ja höyrynsuluksi, jotta ontelolaattojen rakennekosteus ei siirry kevytsorakerrokseen, ja toisaalta jotta ontelolaattoihin ei imeydy rakennusaikana sadevettä. 

Osa kevytsorakerroksesta voidaan korvata solmuovieristeellä, jolloin rakenteen paksuutta saadaan alennettua. Tällaisen rakenteen rakennusaikanen sääsuojaus tulee tehdä huolelle, sillä eristeiden väliin päässyt kosteus poistuu erittäin hitaasti.

Myös pelkällä mineraalivillalla eritettyjen kattojen rakennusaikaseen sääsuojaus tulee tehdä huolella. Rakenteessa tuuletus tapahtuu mineraalivillaeristeen yläpinnassa olevien urien kautta. Jotta rakenne toimisi halutulla tavalla, tulee urat asettaa siten että ne mahdollistavat esteettömän virtauksen.

 

 

 

 

 

 

 

 




​​​​​​​Vasemmalla rakenneleikkaus kevytsorayläpohjasta (kuva: Leca.fi) ja oikealla kevytsoran levitys sääsuojassa ontelolaattayläpohjan päälle (kuva: kivitaloinfo.fi).

Märkätilat

Märkätila tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta joutuu tilan käyttötarkoituksensa vuoksi vedelle alttiiksi ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä (esim. kylpyhuone).

Märkätilojen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava niin, ettei vettä pääse siirtymään ympäröiviin rakenteisiin tai huonetiloihin. Lattia- ja seinäpinnoissa tulee käyttää vedeneristystä. Vedeneristys tulee olla tiivis kaikilta kohdiltaan, mukaan lukien pinnat, saumat, läpiviennit ja liittymäkohdat.

Rakenteen liikkumattomuuteen tulee kiinnittää huomiota, jottei liikkeet aiheuta repeämiä vedeneristeessä. Materiaalien valinnassa on huomioitava odotettavissa olevat muodonmuutokset. Betoniset seinäelementit on suunniteltava niin, ettei elementtisaumat osu märkätilojen kohdalle.

Lattian kaltevuus on oltava vähintään 1:100 ja suihkualueella 0,5 m säteellä lattiakaivosta 1:50. Lattiakaivo ja märkätilan kynnys suunnitellaan siten, ettei vesi valu muihin tiloihin. 

Maanvaraisen betonilaattojen ja alustastaan irti olevien pintabetonilaattojen nurkkien käyristyminen on huomioitava suunnittelussa ja toteutuksessa, ettei muodonmuutoksista aiheutuvat rasitukset vahingoita vedeneristystä.

Lattian ja seinän vedeneristyksen on liityttävä vesitiiviisti yhteen. Märkätilan seinissä suositellaan käytettävän saman järjestelmän vedeneristettä kuin lattiassa. Mikäli käytetään eri vedeneristeitä, on vedeneristeiden yhteensopivuudesta varmistuttava.

Lattian vedeneristyksen reuna on nostettava vähintään 100 mm:n korkeuteen lattiapinnasta. Seinän vedeneristys on limitettävä lattian seinälle nostetun vedeneristeen päälle siten, ettei seinää pitkin valuva vesi pääse lattian vedeneristyksen taakse. Limityksen tulee olla vähintään 30 mm.

Ennen vedeneristeen levittämistä on tarkistettava alustan:

  • kallistukset
  • tasaisuus
  • pinnan puhtaus
  • pinnan lujuus
  • levyalustan jäykkyys
  • läpivientien asennus ja sijainti
  • kosteus (alittaa vedeneristeen kosteusraja-arvon).

 

Palaa sivun alkuun
Palaa olosuhde- ja kosteudenhallinta pääsivulle 

Lisää tietoa eri rakenteiden kosteusriskeistä

Kosteudenhallinta.fi
Fise Oy:n rakennusvirhepankki